Ja mikä iloinen hetki, kun lamput syttyivät...
Työssä on siis vipukytkin, jolla saa joko siniset valot vilkkumaan tai punaiset valot palamaan.
Alkuperäinen suunnitelma oppilaan opelampusta muuttuikin open omaksi lampuksi. Keksin tämän tulevan ensi syksynä ykkösluokkaani ilmoittamaan oppilaille esimerkiksi hiljaisuudesta tai opettajan tärkeästä asiasta. Koteloinniksi suunnittelin ensin poliisiautoa tai robottia, jonka olisin toteuttanut puutyönä. Kun sitten tajusin, että realiteetit olivat joko nikkaroida kahden alle neljä vuotiaan kanssa tai muuttaa suunnitelmaa, niin jälkimmäinen vaihtoehto oli turvallisempi ja hermoja säästävämpi. Näin ollen puutyö vaihtui tekstiilityöksi. Tein ledeille robottitaulun, johon sain idean Terhin aiemmin tekemästä "Tampere-lampusta". Ledit ovat silminä ja sarvien päinä.
Loppujen lopuksi tämä vaihtoehto on luultavasti luokassa parempi. Kun työn laittaa seinälle, niin kaikki näkevät sen paremmin.
Työ oli mukava tehdä ja se tulee varmasti käyttöön. Olin tyytyväinen elektrooniikkatyöskentelyn onnistumiseen ja siihen kuinka ymmärsin ohjeita. Loppumetreillä tosin oli pieniä ongelmia, kun punaiset ledit sammuivat. Ledien vaihto auttoi eli ilmeisesti jompikumpi niistä oli mennyt kuljetuksessa rikki. Myös ompelutyöhön oli opettavainen, koska ompelemisestakaan minulla ei ole suurta kokemusta.
Loppuvaiheessa jäi mietityttämään elektroniikan kiinnittäminen taulun taakse. Kuinka sen saisi järkevästi kiinnitettyä, niin että johdot olisivat siististä ja ledit pysyisivät varmasti paikoillaan?
Tämän työn voisi myös toteuttaa oppilaiden kanssa kokonaiskäsityönä. Ledejä kyllä voisi tällöin luultavimmin olla vain yksi tai yksi pari. Aplikaatiot oppilaat voisivat suunnitella itse. Uskoisin työn olevan toimiva ja oppilaita innostava.
Opin paljon ja työ tulee käyttöön, joten työstä jäi itselle hyvä mieli.
