Soveltava tehtävä koulussa

Suunnittelin teknisen työn soveltavan tehtävän omalle ekaluokalleni. Lähdimme tekemään Muumi- teemaviikon innoittamana Muumilauttoja. Aluksi tutustuimme teknisen työn luokkaan ja sääntöihin siellä. Käytimme yhden tunnin naulausharjoituksiin. Oppilaat saivat naulata vapaasti annettuihin laudanpaloihin. Oppilaat innostuivat naulaamisesta tosi paljon.

 

Teimme kuvistunnilla suunnitelmat lautasta. Siihen piti suunnitella lautan päälislautojen määrä, purjeen kuviointi ja lautan matkustaja.

 

Sahasin oppilaille valmiiksi lautan päälliosaan laudasta kapeita kappaleita. Oppilaiden piti itse aikuisen kanssa mitata näiden avulla kuinka pitkät rimat lautan alle tulee. Oppilaat sahasivat sopivat kappaleet. Sahaaminen olikin osalle haastavampaa.

Sahattuaan osat, oppilaat hioivat hiekkapaperilla osat siisteiksi.

 

Kun kaikilla oli osat valmiina, naulasimme lauttojen pohjat valmiiksi.

 

 

 

 

Seuraavalla tunnilla oppilaat saivat valita purjekankaan tilkkulaatikosta, leikata sen ja painaa painoväreillä siihen kuviot. Meillä oli käytössä kangasvärejä, leimasimia ja kangastusseja.

Lautat maalattiin tai lakattiin pienissä ryhmissä. Tällöin muut oppilaat saivat toiveensa mukaan naulata omia lautatöitään.

Minä porasin lauttoihin reiän mastolle ja oppilaat sahasivat rimasta sopivan pituisen maston. Mastot kiinnitettiin liimalla.

Seuraavaksi ohjelmassa on matkustajien muovailu. Tämän teemme ensi viikolla luultavasti taikataikinasta. Katsotaan tuleeko matkustajiksi vielä muumihahmoja, vai ovatko suunnitelmat muuttuneet...

Aloitimme tämän työn jo syksyllä, mutta tämän tekeminen venyi lomautusten, isänpäivätöiden ja muiden vuoksi. Oppilaat ovat kuitenkin olleet tosi innokkaita työskentelemään tämän työn kanssa. Jännittävää on tietysti päästä teknisen työn luokkaan. Oppilaat olivat näppäriä naulaamaan ja moni oli tehnyt kotona nikkarointitöitä.

Tavoitteet

Tämän työn tavoitteet nelikenttämallin mukaan (Huovila& Rautio 2007)

Tiedot ja taidot:oppia toimimaan teknisen työn luokassa sääntöjen mukaan, naulaamaan ja vähän sahaamaankin.

Suunnittelutaidot: tämä on ekaluokkalaisten ensimmäinen suunnitelma. Siinä harjoitellaan opettajan johdolla piirtämään kuva omassa päässä olevasta suunnitelmasta. Harjoitellaan palaamaan ja tarkastamaan omaa suunnitelmaa työn edetessä ja toki myös muutamaan suunnitelmaa tarpeen mukaan.

Työskentelytaidot: pitkäjänteinen työskentely, sääntöjen noudattaminen teknisen työn luokassa ja työskentelyvälineistä huolehtiminen, ylpeys omasta työstä ja muiden töiden arvostaminen

Kasvatukselliset tavoitteet: työskentelyn ilo, "roskien käyttö" työskentelyssä. Käytimme toisten hylkäämiä laudan kappaleita lisätöissä ja sieltä löytyikin paljon aarteita.

Mielestäni pääsimme hyvin tavoitteisiin. Sääntöjen noudattamista jouduin usein muistuttamaan, joten siinä on vielä harjoittelemista. Emme ole vielä ehtineet ihailemaan työmme tuloksia, koska ne eivät ole valmiina. Ajatuksena on kuitenkin, että kehumme jokaisen työtä vuorollaan ja laitamme ne vielä kouluun esille.

Pohdintaa

Itse koin tämän työn ohjauksen mielenkiintoisena. Oppilaiden innostus tarttuu helposti. Työskentelyyn alkuopetuksessa minulla on vahvat taidot. Toki nyt olen rohkeampi tekemään valmisteluja itsenäisesti työstökoneilla ja osaan ohjata oppilaita työskentelemään järkevämmin ja oikeammalla termistöllä. Ekaluokkalaisten kanssa työskentelyohjeita täytyy miettiä erityisen hyvin. Pelkkä selitys ja näyttö ei riitä vaan tarvitaan kuvia ja paljon kädestä pitäen ohjausta. Minulla on pienryhmä ja kaksi avustajaa käytössä, joten olimme koko luokka yhdessä työskentelemässä. Isomman ryhmän kanssa työtä täytyisi edistää pienemmissä porukoissa.

Tässä työssä opettajan taitoihin riittää naulaamisen, sahaamisen, poraaminen, maalaamisen ja kankaanpainannan perusasiat. Tosin huomasin, että esimerkiksi sahaamisen ohjeistaminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin itse sahaaminen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Posted with Blogsy

Muovia ja metallia

Tällä kertaa Raumalla jatkoimme metallitöissä. Lokakuussa ehdimme saada niistä vähän maistiaisia, mutta nyt edessä oli kaksi päivää tiivistä työskentelyä.

Alumiinista tein tuikkukupin. Rei'itin poraamalla, taivutin pyöreäksi ja popniiteillä astia kasaan. Alumiinia oli melko helppo työstää. Toki myös laitteet olivat hyvät. Kouluilla ei varmaankaan kovin yleisesti ole taivutuslaitetta, joten pyöreä muoto voi olla haastava taivuttaa.

 

Rautatangosta lähdin muokkaamaan s-koukkuja. Ahjon äärellä oli lämmin tunnelma. Rautatangon takominen s:n muotoiseksi oli melko sujuvaa. Kuumensin rautatangon hohkaavan punaiseksi ja muotoilin tangon hakkaamalla sitä alasimen avulla. Kun sain muodon melkein valmiiksi, sahasin ylimääräisen tangon pois ja muotoilin koukun loppuun.

Kuparin pakotus oli ehkä haastavin työ. Lähdin tekemään korua, mutta kuparin leikkaaminen olikin aika haastavaa. Koru jäi aivan liian suureksi. Viilsin ja hioin reunoja. Yritin kuvioida kuparin pintaa, mutta tulos jäi melko laihaksi.

Tein laattaan kupin naputtelemalla kuparilaattaa muotin päällä vasaralla. Ehkäpä tätä voi käyttää vaikkapa ruokakellona. Koruna se on kaulassa liian äänekäs ;)

Emaloinnissa testasin eri värejä valmiisiin korumuotoihin. Emalointijauhetta ripoteltiin korun päälle ja se kuumennettiin lieden päällä ja annettiin jäähtyä sen kärkeen. Sekoittelin värejä ja testasin mitä tulee.

Kävimme lokakuussa Kouluelektroniikan tiloissa harjoittelemassa korun tekoa. Teimme tompakkilangasta itse korulenkit. Lanka kierrettiin ensin kierteytyspuikon ympärille ja sahattiin sitten kultasepän sahalla lenkiksi. Sitten lenkkejä alettiin kokoamaan ketjuksi pihtien avulla. Tässä taitaa olla Sarin taidonnäyte.

Valmistakin syntyi. Oma koruni on tehnyt jonkinlaisen katoamistempun, mutta tässä kuvaa osasta ketjua.

Muovia lähdimme taivuttamaan. Teimme salaatinottimet, jotka valmistuivat melko helpolla työllä. Sopivan levyistä ja pituista muovia lämmitettiin ensin sopivaksi, jotta se taipuu muttei sula. Pala taivutettiin ensin pituussuunnassa, jotta varteen saatiin hieman muotoa. Sitten taivutumme yhteistyöllä salaatinottimien päät ja muodon.

 

 

Toisena muovityönä liimasimme muovilevyjä päällekäin ja sahasimme tästä sitten koruja. Liimattuja levyjä sahasimme pyörösahalla ja vannesahalla.

Viimeistelyä tein viilalla ja hiekkapaperilla. Kotona yhdistelin osat rannekoruksi.

Kolmanteen muovityöhön kävin ostamassa polymrfia. Se sulatetaan massaksi noin 60 asteisessa vedessä, jonka jälkeen siitä voi muovailla.

Muovailin muovimassasta kokeeksi piparkakkumuotin avulla sydämen ja maalasin sen. Tästä saisi tehtyä oppilaiden kanssa esimerkiksi koruja tai osio johonkin muuhun työhön.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Posted with Blogsy

Tuparilahja

Saimme tehtäväksi suunnitella tuparilahjan. Materiaalina oli liimalevy, jonka maksimikoko oli n. 300mm x 400mm ja paksuun paksuus on 28mm. Työssä piti käyttää isoja puuntyöstökoneita.

Päätin tehdä magneetti-liitutaulun.

Pyörösahalla sahasin sopivan kokoisen nelikulmaion suuremmasta liimalevystä. Pyörösahan käyttö oli helppoa, vaikka suuren laitteen käyttö tietysti tuntuu alkuun hurjalta. Tärkeää oli säätää terän ja yläsuojuksen korkeus, muistaa omat suojavälineet eli kuulosuojaimet ja suojalasit. Se, mikä itseltä helposti jää etukäteen tarkastamatta on oma sahausasento ja että yltää sahaamaan koko kappaleen tai kykenee helposti liikkumaan sekä pitämään kappaletta samanaikaisesti kunnolla kiinni. Apuvälineiden, kuten työntölastan, tulee olla käden ulottuvilla. Käsiä ei saa koskaan viedä lähelle terää! Lopuksi täytyy myös muistaa, ettei mene ottamaan terän vierestä sahattua palaa, kun kone on käynnissä.

Tasohöylällä ohensin hieman liimalevyä. Tämä ei ollut välttämätöntä työssäni, mutta halusin kokeilla laitteen käyttöä.

Tasohöylää käytettäessä tulee muistaa kuulosuojaimet ja ennen aloittamista tulee tarkastaa, että kone on kunnossa. Tasohöylätessä kappaleen minimipituus on 30 cm. Tärkeää on huomata, ettei kappale pääse putoamaan sen tullessa ulos tasohöylästä, jolloin se voi vahingoittua. Jos kappale on epätasainen, tulee se ensin tasata oikohöylällä, jotta lopputulos olisi hyvä. Höyläystä tulee tehdä vähän kerrallaan, jotta jäljestä tulee hyvä. Varo sormia!

 

Halusin tauluni kulmat pyöreiksi. Sahasin taulun kulmista vannesahalla kolmiot pois.

Vannesahalla sahatessa ennen aloittamista täytyy säätää yläohjaimen korkeus. Sopiva väli saattavan kappaleen yläpuolella on kaksi sormen leveyttä. Tässä sahauksessa en käyttänyt apuna katkaisuphjainat, joten täytyi huomioida, että se ei ole tiellä sahatessa. Kuulosuojaimia ja suojalaseja tarvitaan ja kädet tulee pitää taas kaukana terästä. Sahausapuna voi käyttää työntökahvaa. Sahatessa kappaletta tulee työntää rauhallisesti eikä terää saa vääntää vaan suunnanmuutokset tulee tehdä hitaasti.

Hioin reunat pyöreiksi ja siisteiksi hiomakoneella. Taas kuulosuojaimet ja suojalasit olivat käytössä ja kädet kaukana hiomapyörästä. Kappaletta tuli pitää vasemmassa reunassa ja tukea se pöytää vasten.

 

Isoista työstökoneista käytin vielä pylväsporakonetta taulun kannatti,ie. Ja pyöreiden magneettinen tekemiseen. Kuulosuojaimet ja suojalasit olivat päässä ja kädet kaukana terästä. Ennen porausta tulee valita sopiva terä, kiinnittää kappale(jota tässä kuvassa ei ole tehty) ja asettaa porattavan kappaleen alle aluskappaleita, jotta poraus ei mene pöytään. Pora täytyy säätää sopivalle korkeudelle.

Kun magneettitalu oli valmis, maalasin sen päällisen magneetti-liitutalumaalilla kolmeen kertaan ja reunat maalasin turkoosilla.

Yleisesti isoja työkoneita käytettäessä on tärkeää muistaa, että omat vaatteet eivät saa olla roikkuvia eikä kaulassa saa olla roikkuvia koruja, avaimia tms. Työ tulee tehdä rauhallisesti ja koneen tulee oli kokonaan pysähdyksissä ennen kuin läheltä terää menee ottamaan mitään kappaleita. Tärkeää on myös siistiä jäljet, kysyä jos tulee ongelmia ja katsoa aina etukäteen hätäpysätysnappulan paikka.

Itselle tässä työssä ei tullut suuria ongelmakohtia eikä haasteita. Työtä oli mukava tehdä ja sain varmuutta käyttää isoja koneita. Tämä työ sopisi tehtäväksi alakouluun. Omassa koulussani ei ole kunnolla toimivaa oikohöylällä eikä hiomakoneella, joten mallia pitäisi hieman muokata. Oppilaille voisi antaa suunnittelussa aiheen eli tehdään magneetti/liitutaulu, jonka voisi sitten suunnitella omanmuotoiseksi. Tai sitten voisi antaa materiaalin ja oppilaalle vielä vapaammat kädet. Liitutauluun voisi myös lisätä alareunaan kourun tai tehdä taulusta vain osaksi liitu/magneettitaulun ja siihenvoisi lisätä avainnaulakoita tms.

 

Posted with Blogsy

Kaiutinkotelon

Kaiutinkotelon rakentaminen oli pitkäjänteisyyttä vaativa työ. Aloitimme tekemällä elektrooniikkatyöskentelyn. Niissä riittikin pohdittavaa enkä kyllä itsenäisesti olisi millään saanut toimivaa kaiutinta kasaan. 

Kotelon suunnitteluvaiheessa näimme muiden tekemiä koteloita ja päällimmäiseksi ajatukseksi jäikin aika perusmallinen yksi laatikko. Suunnittelin kaiuttimen meille kotiin ja ajattelin, että haluan siihen eteen kankaan ja muuten laatikko on puinen.

Kotelon valmistus alkoi...

Ja pieniä takaiskuja...

Huhtikuun lähijaksolla lähdin kuitenkin kotiin kotelon osat kassissa ja toimivat kaiuttimet mukana. Suunnitelmana oli tehdä heti kaiutin loppuun tai viimeistään kesällä... 

No viimeisellä viikolla ennen syyskuun lähijaksolla puursin sitten kasaamassa koteloa teknisen työn luokassa ja edellisiltana maalasin kaiutinkoteloa kotona  ;)

Valmista kuitenkin tuli ja toimikin vielä. Jeeee!

Pieniä viilauksia siinä oli useampia, ainakin yksi maalikerros oli vielä tehtävä ja jotain pientä saattoi unohtuakin... Valmista tuli kuitenkin!

Itse opin työstä paljonkin. Elektroniikkaosuutta tehdessäni huomasin, että vaikka alkuajatuksena on, että en ymmärrä mitään, niin kun vain alkaa tekemään, niin yksi kohta kerrallaan työ avautuu ja menee eteenpäin. Juotoksetkin alkoivat sujua paremmin ja paremmin, kun niitä tuli tehtyä.

Itse kotelon teossa oli monta vaihetta, joista opin paljonkin. Tärkeimpänä ehkä se, että kyllähän sitä oikeasti osaa paljonkin tehdä kunhan ryhtyy tekemään. En kokenut kotelon kasaamista kovin hankalana. Tosin meillähän oli Jussi aina apuna ongelmatilanteissa. Osien mittauksissa tuli useamman kerran tilanteita, joissa en ollut ottanut jotain asiaa huomioon ja jouduin mittailemaan uudelleen. Tämänkin oppii tekemällä. Itse en olisi myöskään osannut miettiä kaikki mahdollisia reikiä ja niiden paikkoja liimalevyihin. Nytkin osa johdoista jäi aikamoiseen ahdinkoon, kun en osannut poratessa miettiä elektroniikan vaatimaa tilaa sisällä kotelossa.

Pohdintaa työn soveltuvuudesta alakouluun

Työ on hyvin monipuolinen ja siinä on paljon erilaisia vaiheita ja paljon oppisisältöjä. Työ voisi äkkiseltään olla liian vaativa alakouluun sekä myös aikaa vievä. Toisaalta pitkäjännitteinen projekti voisi tehdä hyvää. Motivointi tosin olisi varmasti helppoa, koska musiikki on monelle tärkeä osa elämää. Toisaalta taas nykykulutusyhteiskunnassa joku voi ajatella, että miksi tehdä kaiuttimia, kun ne saa kaupasta helpolla...

Omalla tietotaidollaan en voisi tällä hetkellä kuvitellakaan ohjaavani tällaista työtä kuudesluokkalaisille. Elektroniikkaosuus oli hyvin haastava. Oppilailla pitäisi olla aika paljon kokemusta elektroniikkatöiden tekemisestä. Itse kykenen kyllä seuraamaan ohjeita, mutta kaikissa ongelmatilanteissa en osaisi oppilaita ohjata enkä löytää vikaa, miksi ääni ei kuulukaan. Itse pitäisi myös saada elektroniikan perusteet omassa päässä hyvin selviksi ennen kuin lähtisin näin suuritöistä työtä ohjaamaan. Eli kertusta ja paljon Matin opeista. Oppilaille elektroniikkaharjoitukset olisivat varmasti mielenkiintoisia ja olisikin tärkeää, että oppilaat ymmärtäisivät, miten sähkölaitteet toimivat ja mitä siellä sisällä oikein on. Ajallisesti tällaiset harjoitukset veisivät paljon aikaa, jos niihin oikein syventyisi.

Oppilasryhmä vaikuttaa myös hyvin paljon työn valintaan. Tämä työ on hyvin pitkäjänteinen sisältäen paljon tarkkaa ja huolellista työskentelyä. Kaikki oppilaista eivät tähän kykene ja toisaalta taas toinen porukka kykenisi varmasti ja olisi hyvinkin motivoitunut tällaiseen työhön. 

Suunnittelussa omat ohjaustaidot ja teknisen työn taidot voisivat joutua koetukselle. Koen, että käpopin tuotesuunnittelutehtävä opinnoissa itsessä on herännyt suunnittelun tärkeys ja ajatus siitä, kuinka tärkeä motivointikeino hyvä suunnittelu on. Jos oppilas saa vaikuttaa itse tuotteen ulkonäköön ja käyttöominaisuuksiin, saadaan motivaatiota lisättyä hurjasti. Toisaalta taas oppilaan oma näkemys taidoistaan voi olla hyvinkin yläkanttiin arvioitu eikä oppilas osaa miettiä, miten hän pääsee haluttuun ja toimivaan lopputulokseen. Tässä opettajan taidot ovat tärkeät. Opettajan tulisi osata ohjata työn suunnittelua, niin että oppilas kokee tuotteen omakseen ja toisaalta taas, että pysytään oppilaan taitotasolla, niin että oppilas osaa tehdä työn ja oppii myös aina uutta. Kuinka siis esimerkiksi kaiutinkoteloa suunnittelussa voisi antaa oppilaille suunnitteluvapauksia, niin että saadaan toimivia laitteita? Tietyt rajat siis olisi oltava, mutta kuitenkin tilaa oppilaan omalle suunnittelulle.

Työssä käytimme paljon isoja laitteita, joita kaikkia oppilaat eivät saa alakoulussa käyttää. Jäisikö siis opettajalle kuinka paljon valmistelutyötä ja onko se sitten tarkoituksenmukaisia, että opettaja tekee monta vaihetta työstä. Työ on monipuolinen. Siinä on elektroniikkatyöskentelyä, sahausta, tappiliitoksia, porausta, hiomista, maalaamista.. Eli työ opettaa paljon.

Yhteenvetona siis: työ on monipuolinen, mutta tällaisenaan alakouluun mielestäni liian vaativa. Itselleni opettajana työ olisi liian vaativa, koska en ole opettanut teknisiä töitä, enkä osaa yhtään arvioida työn kestoa, enkä hallitse työskentelyvaiheita tarpeeksi hyvin. Vaikuttavia asioita ovat siis oppilasryhmä, opettaja, ja koulun teknisen työn resurssit.

Didaktiikkaa tablettisuojuksesta

Oppilaan oppiminen

Opetussuunitelmaa jäsentää Kirja käsityöstä -teoksessa nelikenttämalli. Siinä käsityön tavoitteet ja arviointi jaotellaan neljään osioon: tiedot ja taidot, suunnittelun taidot, työskentelyn taidot sekä kasvamisen taidot. Tämä työn tavoitteet ovat kasvamisen taidoissa. Hyvin tärkeässä asemassa on kierrätys. Teemme työn käytetyistä farkuista. Oppilaat huomaavat, että vanha vaate saa uuden elämän ja kuinka paljon farkuista voi saada aikaan. Myös muita kankaita, nappeja,  nauhoja ym. pyritään löytämään kierrätetyistä vaatteista. Työn tavoitteena on myös, että työskentelyssä saa toteuttaa omia ideoitaan ja huomata, että omat ideat ovat toteutettavissa. Tavoitteena on käsityön ilo ja ongelmien ratkominen yhdessä. 

Työskentelyn eteneminen

Aloitamme työn suunnittelun omista tarpeista. Rajaan aihetta kantamiseen liittyvällä teemalla. Jokainen miettii minkätapaista kantovälinettä tarvitsee ja mille tavaroille. Lähdemme tekemään ideakarttaa, johon kerätään ensin omia tarpeita. Sitten lähdemme ideoimaan miten voisimme käyttää vanhoja farkkuja työhön. Seuraavaksi lähdemme kirpputorille tai kiertätyskeskukseen. Siellä oppilaat saavat etsiä omaan työhönsä materiaaleja ja ehkä löytää myös uusia ideoita työhönsä.

Kun materiaalit ovat löytyneet, oppilaat saavat tehdä tarkemman suunnitelman omasta työstään. Apuna on valmiita laukkuohjeita sekä esimerkiksi pinterestistä oppilaat voivat tutkia ideoita.

Työn ohjauksessa tarvitsen oppilaiden tuntemusta. Pyrin ohjaamaan oppilaita tekemään oman tasonsa mukaisen työn. Kassit ja kantovälinettä ovat niin laaja alue, että ison jokaiselle löydän oman tasoinen työ.

Motivointi

Työ lähtee omasta tarpeesta, joten uskon, että oppilaat motivoituvat työstä. Myös materiaalien hankkimistapa motivoi varmasti useita. Itse innostuin kovasti farkkulaukuista tutkiessani netistä mitä kaikkea oli tehty. 

Suunnittelu

Oppilaat suunnittelevat työnsä piirtäen ja miettien piirustuksen mitat, kankaat, yksityiskohdat... Esittelemme suunnitelmat, niin että ideat saadaan jaettua. Tämän jälkeen jokainen saa vielä muokata oman suunnitelmansa lopulliseksi. Suunnitelmassa täytyy myös huomioida miten palat saadaan leikattua farkuista järkevästi.

Ajankäyttö

Työskentelyssä menee aikaa useampi tunti suunnitteluun ja materiaalien hankintaan. Ajankäyttöä on hyvin vaikea arvioida, kun minulla ei ole kokemusta käsitöiden opetuksesta. Suunnitteluun ja materiaalien hankintaan menee luultavasti 2-4 tuntia ja kassin tekemiseen 4-6 tuntia työstä riippuen. Haluan, että työhön käytetään aikaa ja lisätöitä nopeimmille saadaan farkunjämistä, joista voi ideoida pienempiä töitä. Usein koulussa tuntuu, että aikaa ongelmanratkaisuun ei löydy, vaan halutaan valmista mahdollisimman nopeasti. Ehkäpä tässä työssä oppilaiden ongelmakohdat ja ideoiden toteuttamiseen liittyviin pohdintoihin voisi panostaa ja käyttää aikaa.

Eriyttäminen

Ohjaan oppilaita tekemään oman tasonsa mukaisen työn. Kannustan taitavia yksityiskohtiin. Ohjaan oppilaita pohtimaan omia töitään samantyyppistä työtä tekevien kanssa ja kannustan heitä ratkaisemaan ongelmakohtia yhdessä.

Integrointi

Jos työn haluaa integroida kuvataiteeseen, niin työstä voidaan piirtää kuva, jossa laukku on käytössä tai piirtää kuvan omasta laukusta. 

Tekniseen työhön integroitaessa kantovälineeseen voitaisi tehdä vanerikahvat.

Omat taidot

Ihan näin vapaaseen työhön en itse vielä lähtisi. Ehkä rajaisin laukut tiettyihin malleihin ja antaisin enemmän vapautta yksityiskohtien tekemiseen. Omat ompelutaitoni eivät tosiaan ole vahvat, joten minun täytyisi ommella jonkin verran itse ennenkuin voisin ohjata toisia. Toisaalta taas ongelmat ratkeaisivat varmasti, kunhan vain kävisimme hommiin. Oppilaidenkin on toisinaan hyvä huomata, että opekaan ei osaa kaikkea ja kuinka asiassa tällöin edetään.

Tablettisuojus

Suunnitteluprosessi:

Heti mietin, että haluaisin käyttää kirppikselle menossa olevia farkkujani lahjatyöhön. Mietin pitkään jonkinlaista kassia ja tutkin erilaisia vaihtoehtoja. Kun näin tabletin suojuksen, niin päätin tehdä sellaisen itselleni lahjaksi.

Visuaalinen suunnitelma:

Tekninen suunnitelma:

Minulla oli tablettisuojuksen ohje, jonka mukaan työni tein.

Mallasin suojuksen palat vanhojen farkkujen lahkeista. Leikkasin myös kahvat, vuorikankaan sekä vanun. Farkkujen takataskut otin myös käyttöön.

Ompelin ensin taskut toiseen laukkuosaan kiinni.

Sitten silitin kahvapaloihin päärmeet ja taitoin ne pitkittäissuunnassa. Ompelin niiden reunoihin pääliompeleen.

Harsin vanupalat farkkukankaisiin kiinni.

Kiinnitin kahvat farkkukankaaseen nuppineuloilla. Kiinnitin myös vetoketjun nuppineuloilla.

Ompelin vetoketjun kiinni ja ohhoh...

... Kahvat katosivat... Tai ehkäpä ne eksyivät kankaan väärälle puolelle ;)

Purin ja ompelin uudestaan.

Ompelin vuorikankaan vetoketjuun samaa ommelta pitkin. 

Avasin kankaan, laitoin vuorikankaan oikeat puolet vastakkain ja farkkukankaat oikeat puolet vastakkain. Ompelin reunat ympäri ja jätin vuorikankaaseen kääntöaukon. Siistin kulmat ja reunat. Käänsin yön ympäri ja ompelin kääntöaukon.

Arviointi:

Minulle tämä työ oli yllättävän työläs, vaikka ohje antaakin muuta ymmärtää. En ole juurikaan tehnyt ompelutöitä ja jo ohjetekstin ymmärtäminen oli joissakin kohdissa haastavaa. Farkku kankaanakaan ei tietysti ollut kaikkein helpoin. Lisäksi vuorikangas oli ehkäpä hieman liian paksua.

Huomaan, että kun en ole tehnyt paljonkaan tällaista, niin jonkinlainen logiikka ajatuksistani puuttuu. Esimerkiksi kahvat laitoin ensin suojuksen sisäpuolelle. Vetoketjusaumoja jouduin purkamaan useampaan kertaan, jotta sain sauman haluamakseni ja kankaat olivat tasaisesti ja jälki siistiä. 

Myös kankaiden ompeleminen kassiksi oli loogisesti hankala ajatella. Useiden kankaiden asetteluiden  ja pohdintojen jälkeen kuitenkin ymmärsin idean. 

Pidin kuitenkin lopputuloksesta. Ja ehkäpä tämä antaa minulle uskoa ommella enemmän. Ymmärsin ohjeet loppujen lopuksi ja loogisuuteni kehittyy varmasti mitä enemmän tekisin.

Pientä fiilausta löytyy kassin saumoista, kun sitä lähempää tarkastelee, mutta kokonaisuutena olen ompelukseeni ihan tyytyväinen.

Valmis tuote on käytännöllinen ja lahja itselleni osuva. Tabletti kulkee hyvin mukana ja taskuihin saan laitettua jotain pientä. Kierrätyksestä tykkään myöskin. Ehkäpä jatkossa useampikin poisheitettävä vaate saa jatkoelämän jossakin muussa muodossa.

Opelamppu

Elektroniikka työn sai itse ideoida ja mieleeni tuli luokassa käytettävä opelamppu. Ajatus oli ensin oppilaan lampusta, jolla hän voi ilmoittaa avun tarpeesta tai tehtävien valmistumisesta. Ensin oli edessä elektroniikkatöitä. Sain eteeni ledivilkun ohjeet ja jouduin jonkin aikaa pyörittelemään ohjeita ennen kuin pääsin alkuun. Pikku hiljaa työ kuitenkin eteni ja aamupäivän aikana johdot alkoivat löytää paikkansa.

Ja mikä iloinen hetki, kun lamput syttyivät...

Työssä on siis vipukytkin, jolla saa joko siniset valot vilkkumaan tai punaiset valot palamaan.

Alkuperäinen suunnitelma oppilaan opelampusta muuttuikin open omaksi lampuksi. Keksin tämän tulevan ensi syksynä ykkösluokkaani ilmoittamaan oppilaille esimerkiksi hiljaisuudesta tai opettajan tärkeästä asiasta. Koteloinniksi suunnittelin ensin poliisiautoa tai robottia, jonka olisin toteuttanut puutyönä. Kun sitten tajusin, että realiteetit olivat joko nikkaroida kahden alle neljä vuotiaan kanssa tai muuttaa suunnitelmaa, niin jälkimmäinen vaihtoehto oli turvallisempi ja hermoja säästävämpi. Näin ollen puutyö vaihtui tekstiilityöksi. Tein ledeille robottitaulun, johon sain idean Terhin aiemmin tekemästä "Tampere-lampusta".  Ledit ovat silminä ja sarvien päinä.

Loppujen lopuksi tämä vaihtoehto on luultavasti luokassa parempi. Kun työn laittaa seinälle, niin kaikki näkevät sen paremmin.

Työ oli mukava tehdä ja se tulee varmasti käyttöön. Olin tyytyväinen elektrooniikkatyöskentelyn onnistumiseen ja siihen kuinka ymmärsin ohjeita. Loppumetreillä tosin oli pieniä ongelmia, kun punaiset ledit sammuivat. Ledien vaihto auttoi eli ilmeisesti jompikumpi niistä oli mennyt kuljetuksessa rikki. Myös ompelutyöhön oli opettavainen, koska ompelemisestakaan minulla ei ole suurta kokemusta. 

Loppuvaiheessa jäi mietityttämään elektroniikan kiinnittäminen taulun taakse. Kuinka sen saisi järkevästi kiinnitettyä, niin että johdot olisivat siististä ja ledit pysyisivät varmasti paikoillaan?

Tämän työn voisi myös toteuttaa oppilaiden kanssa kokonaiskäsityönä. Ledejä kyllä voisi tällöin luultavimmin olla vain yksi tai yksi pari. Aplikaatiot oppilaat voisivat suunnitella itse. Uskoisin työn olevan toimiva ja oppilaita innostava. 

Opin paljon ja työ tulee käyttöön, joten työstä jäi itselle hyvä mieli.