Kotelon suunnitteluvaiheessa näimme muiden tekemiä koteloita ja päällimmäiseksi ajatukseksi jäikin aika perusmallinen yksi laatikko. Suunnittelin kaiuttimen meille kotiin ja ajattelin, että haluan siihen eteen kankaan ja muuten laatikko on puinen.
Kotelon valmistus alkoi...
Ja pieniä takaiskuja...
Huhtikuun lähijaksolla lähdin kuitenkin kotiin kotelon osat kassissa ja toimivat kaiuttimet mukana. Suunnitelmana oli tehdä heti kaiutin loppuun tai viimeistään kesällä...
No viimeisellä viikolla ennen syyskuun lähijaksolla puursin sitten kasaamassa koteloa teknisen työn luokassa ja edellisiltana maalasin kaiutinkoteloa kotona ;)
Valmista kuitenkin tuli ja toimikin vielä. Jeeee!
Pieniä viilauksia siinä oli useampia, ainakin yksi maalikerros oli vielä tehtävä ja jotain pientä saattoi unohtuakin... Valmista tuli kuitenkin!
Itse opin työstä paljonkin. Elektroniikkaosuutta tehdessäni huomasin, että vaikka alkuajatuksena on, että en ymmärrä mitään, niin kun vain alkaa tekemään, niin yksi kohta kerrallaan työ avautuu ja menee eteenpäin. Juotoksetkin alkoivat sujua paremmin ja paremmin, kun niitä tuli tehtyä.
Itse kotelon teossa oli monta vaihetta, joista opin paljonkin. Tärkeimpänä ehkä se, että kyllähän sitä oikeasti osaa paljonkin tehdä kunhan ryhtyy tekemään. En kokenut kotelon kasaamista kovin hankalana. Tosin meillähän oli Jussi aina apuna ongelmatilanteissa. Osien mittauksissa tuli useamman kerran tilanteita, joissa en ollut ottanut jotain asiaa huomioon ja jouduin mittailemaan uudelleen. Tämänkin oppii tekemällä. Itse en olisi myöskään osannut miettiä kaikki mahdollisia reikiä ja niiden paikkoja liimalevyihin. Nytkin osa johdoista jäi aikamoiseen ahdinkoon, kun en osannut poratessa miettiä elektroniikan vaatimaa tilaa sisällä kotelossa.
Pohdintaa työn soveltuvuudesta alakouluun
Työ on hyvin monipuolinen ja siinä on paljon erilaisia vaiheita ja paljon oppisisältöjä. Työ voisi äkkiseltään olla liian vaativa alakouluun sekä myös aikaa vievä. Toisaalta pitkäjännitteinen projekti voisi tehdä hyvää. Motivointi tosin olisi varmasti helppoa, koska musiikki on monelle tärkeä osa elämää. Toisaalta taas nykykulutusyhteiskunnassa joku voi ajatella, että miksi tehdä kaiuttimia, kun ne saa kaupasta helpolla...
Omalla tietotaidollaan en voisi tällä hetkellä kuvitellakaan ohjaavani tällaista työtä kuudesluokkalaisille. Elektroniikkaosuus oli hyvin haastava. Oppilailla pitäisi olla aika paljon kokemusta elektroniikkatöiden tekemisestä. Itse kykenen kyllä seuraamaan ohjeita, mutta kaikissa ongelmatilanteissa en osaisi oppilaita ohjata enkä löytää vikaa, miksi ääni ei kuulukaan. Itse pitäisi myös saada elektroniikan perusteet omassa päässä hyvin selviksi ennen kuin lähtisin näin suuritöistä työtä ohjaamaan. Eli kertusta ja paljon Matin opeista. Oppilaille elektroniikkaharjoitukset olisivat varmasti mielenkiintoisia ja olisikin tärkeää, että oppilaat ymmärtäisivät, miten sähkölaitteet toimivat ja mitä siellä sisällä oikein on. Ajallisesti tällaiset harjoitukset veisivät paljon aikaa, jos niihin oikein syventyisi.
Oppilasryhmä vaikuttaa myös hyvin paljon työn valintaan. Tämä työ on hyvin pitkäjänteinen sisältäen paljon tarkkaa ja huolellista työskentelyä. Kaikki oppilaista eivät tähän kykene ja toisaalta taas toinen porukka kykenisi varmasti ja olisi hyvinkin motivoitunut tällaiseen työhön.
Suunnittelussa omat ohjaustaidot ja teknisen työn taidot voisivat joutua koetukselle. Koen, että käpopin tuotesuunnittelutehtävä opinnoissa itsessä on herännyt suunnittelun tärkeys ja ajatus siitä, kuinka tärkeä motivointikeino hyvä suunnittelu on. Jos oppilas saa vaikuttaa itse tuotteen ulkonäköön ja käyttöominaisuuksiin, saadaan motivaatiota lisättyä hurjasti. Toisaalta taas oppilaan oma näkemys taidoistaan voi olla hyvinkin yläkanttiin arvioitu eikä oppilas osaa miettiä, miten hän pääsee haluttuun ja toimivaan lopputulokseen. Tässä opettajan taidot ovat tärkeät. Opettajan tulisi osata ohjata työn suunnittelua, niin että oppilas kokee tuotteen omakseen ja toisaalta taas, että pysytään oppilaan taitotasolla, niin että oppilas osaa tehdä työn ja oppii myös aina uutta. Kuinka siis esimerkiksi kaiutinkoteloa suunnittelussa voisi antaa oppilaille suunnitteluvapauksia, niin että saadaan toimivia laitteita? Tietyt rajat siis olisi oltava, mutta kuitenkin tilaa oppilaan omalle suunnittelulle.
Työssä käytimme paljon isoja laitteita, joita kaikkia oppilaat eivät saa alakoulussa käyttää. Jäisikö siis opettajalle kuinka paljon valmistelutyötä ja onko se sitten tarkoituksenmukaisia, että opettaja tekee monta vaihetta työstä. Työ on monipuolinen. Siinä on elektroniikkatyöskentelyä, sahausta, tappiliitoksia, porausta, hiomista, maalaamista.. Eli työ opettaa paljon.
Yhteenvetona siis: työ on monipuolinen, mutta tällaisenaan alakouluun mielestäni liian vaativa. Itselleni opettajana työ olisi liian vaativa, koska en ole opettanut teknisiä töitä, enkä osaa yhtään arvioida työn kestoa, enkä hallitse työskentelyvaiheita tarpeeksi hyvin. Vaikuttavia asioita ovat siis oppilasryhmä, opettaja, ja koulun teknisen työn resurssit.
