KSP1 kurssityö
Suunnittelu alkoi elokuussa Kylmäpihlajan majakalla, missä Maija antoi meille tehtävän "järjestää elokuun viimeisen viikonlopun juhlat". Ideoimme juhlien tunnelmaa ja paikkaa. Esillä olivat vahvasti värit harmaa ja oranssi, jotka tulivat kalliosta ja tyrneistä. Ideoita ja suunnittelua. Kaikkea mahdollista tuli mieleen... kunnes... saimme toisen tehtävän, jossa työ piti valmistaa kouluun ja tehdä tuntisuunnitelmat. Tipahdin aika korkealta, kun tajusin, että minun tämän hetken aikaresursseilla ja taidoilla ei aleta tekemään useampaa työtä. Jotenkin tämä ohjeistus myös rajasi ajatuksiani liikaakin ja lopulta pyörin vain tuotteen keksimisen ympärillä ja oma ideointi ei edistynyt ollenkaan... Lopulta se idea sitten tuli loppuvuodesta ja tässäpä tarjotinprojektini:
Tarjotin
Projektin tavoitteena on valmistaa tarjotin. Materiaaleina on
vaneri, rautalanka tai muu punos sekä helmet. Työssä yhdistyy teknisen työn ja
tekstiilityön työtavat, mutta enemmän työssä on teknisen työn työskentelyä. Kirja
käsityöstä –kirjassa (Huovila, Hintsa ja Säilä 2010) esiteltiin nelikenttämalli
ja pohdin työprojektin tavoitteita tämän mukaisesti:
-
tiedolliset ja taidolliset tavoitteet: vanerin
muotoon sahaamisen oppiminen lehtisahalla, rautalangan monipuolinen käyttö
(loimina ja kuteena), punomiseen tutustuminen
- suunnittelutaidot: tavoitteet painottuvat työn
ulkoasun suunnitteluun ja suunnittelun realistisuuteen
- työskentelytaidot: omatoimisuuden ja itsevarmuuden
lisääminen työskentelyssä (ei aina ”Ope, mitä sitten?, vaan oppilas oppisi itse
(tai kaverin kanssa)ensin tutkimaan seuraavan työvaiheen ja varmistamaan
opettajalta, että oli ymmärtänyt oikein), omista työvälineistä ja
turvallisuudesta huolehtiminen
- kasvamisen taidot: omasta työstä ja työskentelystä
iloitseminen ja itsetunnon vahvistaminen (luottaminen omaan osaamiseen ja omaan
arvioon esimerkiksi siitä, joko on hiottu tarpeeksi)
Motivointiin ja suunnitteluun haluan käyttää aikaa. Tiedän,
että aina luokasta kuuluu jostain suusta, että ”eikö me voitais tehdä jotain
muuta” tai ”ei tollasta”, mutta aika usein tämänkin oppilaan mieli muuttuu, kun
pääsee työn touhuun. Totuus on, että aina kaikki eivät vain tykkää kaikista
töistä. Itse koen, että työllä on oltava tietyt raamit, koska en koe voivani
ohjata jokaiselle täysin omaa työtä. Työssä tulee kuitenkin olla
mahdollisuuksia omiin valintoihin ja saada suunnitella joitakin osia työstä
omanlaisikseen. Näin työ näyttää oppilaita itseltään ja työn vaikeustasoa voi
muokata oppilaalle sopivaksi.
Toisinaan on hyvä antaa oppilaille vain materiaalit, joista
saa työstää oman mielen mukaan. Tällöin pari- tai ryhmätyöskentely toimii
hyvin, niin ideoita saadaan hyvin yhdisteltyä. Myös yhteinen ideointi ja
ideoiden jakaminen saa oppilaiden työskentelyä vauhtiin. Joillakin oppilailla
voi olla todella vaikea saada ideaa työhön, jolloin ideointiaika on hyvin
arvokasta. Oppilaan suunnittelua myös helpottaa, kun heti mietitään kenelle työ
tulee käyttöön tai mihin se sijoitetaan.
Suunnitteluvaiheessa ideointia helpottaa yhteisideointi.
Toisilta oppilailta alkaa heti tulla ideoita ja joidenkin oppilaiden on hankala
päästä alkuun. Tällöin yhteisesti jaetut ideat ja sopimus siitä, että kaikkien
ideoita saa käyttää, helpottavat kaikkia pääsemään suunnittelun alkuun. Ideoinnissa
opettajan rooli on pitää ideointi realistisella tasolla ja ohjata oppilaita
suunnittelemaan omaan taitotasoonsa sopiva työ. Tässä työssä oppilaan oman
suunnittelun osuudet ovat pohjan muoto, loimirautalankojen päiden muotoilu sekä
pohjan ja helmien värin valitseminen.
Ennen työskentelyn aloitusta käyn kaikki työvaiheet läpi
lyhyesti. Työskentelyvaiheessa ohjaan oppilaita uuteen työvaiheeseen
näyttämällä sen joko koko ryhmälle tai pienemmälle ryhmälle. Aloitusvaiheessa,
kun kaikki ovat samassa kohdassa, on helppo näyttää työvaihe kaikille
yhteisesti. Jatkossa taas uusi vaihe näytetään ja ohjataan oppilaille, ketkä
ovat samassa vaiheessa työssä. Näyttämisen ja sanallisen ohjauksen jälkeen
oppilas voi vielä varmistaa seuraavan työvaiheen kuvallisista ja kirjallisista
ohjeista ipadilta. Ohjaan oppilaita etsimään itse ensin vastausta kysymykseensä
ja sitten vasta varmistamaan opettajalta.
Turvallisuuteen on aina kiinnitettävä huomiota. Näitä asioita
korostan työvaiheita esittäessä ja niitä tulee kerrata jokaisen tunnin alussa.
Tässä työssä pylväsporakoneen käyttö vaatii eniten turvallisuuden huomioimista.
Omien jälkien siivoamista ja tavaroiden palauttamista omille paikoilleen tulee
myös korostaa turvallisuutta ja käyttömukavuutta lisäävinä toimina.
Työssä materiaaleina ovat vaneri (3mm), rautalanka (1½-2mmmm
ja hyvin ohut) tai kude sekä maalit ja helmet. Työskentelyvälineinä selkäsaha,
lehtisaha, hiomapaperi, maalausvälineet, sivuleikkurit ja pihdit. Opetusmuodot
vaihtelevat tilanteen mukaan koko ryhmän opetuksen, pienrymäopetuksen sekä
yksilöopetuksen välillä. Yleisesti kokoryhmäopetusta on suunnitteluvaiheessa
sekä tuntien alussa, tunneilla opetus sitten tapahtuu pienemmissä ryhmissä
töiden edistymisen mukaisesti.
Tarjottimelle suunnitellaan vielä A4-kokoinen esite
(taiteltuna/kakispuolisena/yksipuolisena), jonka jokainen saa suunnitella
täysin itse. Tämän tarkoitus on tehdä työstä vielä enemmän jokaisen oman
näköinen. Esite on kiva varsinkin, jos työ annetaan lahjaksi.
TUNTISUUNNITELMAT
Tarjotin (8x2h)
1.kerta: suunnittelu
Tutkimme erilaisia tarjottimia, niiden muotoja ja kokoja.
Millaisia muita tarjottimia voisi olla ja mikä esineessä. Juttelemme onko
kotona tarjottimia käytössä ja voiko niille keksiä uusia käyttötarkoituksia.
Esittelen oppilaille materiaalit, joita käytämme: vanerin
(3mm), rautalangan, ohuen metallilangan (tai vaihtoehtoisesti kudetta, lankaa
tms.)ja helmiä.
Pohdimme
miten niistä saisi aikaan tarjottimen.
Ohjaan suunnittelemaan tarjottimen pohjan muotoa. Ensin
suunnittelemme pienoiskoossa ja sen jälkeen oikean kokoinen ja muotoinen pohja
paperista.
Oppilaat suunnittelevat tarjottimen ulkonäön (pohja, väri,
rautalankojen taivutus, punontamateriaali ja –väri sekä helmet). Tarjottimen
”kansiosaan” kannustan suunnittelemaan jonkin maalikuvion.
Oppilaat kirjaavat ylös mitä materiaaleja he tarvitsevat ja arvioivat
kuinka paljon materiaaleja tarvitaan.
Tutkimme myös hieman esitteitä ja kerron esitetyön.
2. ja 3.kerta Vanerin sahaaminen
·
Piirrä kaavaa apuna käyttäen malli vaneriin.
·
Tee apusahaukset selkäsahalla
·
Sahaa kuvio piirtämäsi mallin mukaisesti lehtisahalla
Opettaja leikkaa valmiiksi vanerista sopivan kokoisia paloja
oppilaiden töitä varten.
Tunnin aluksi käymme läpi apusahausten teon. Käymme läpi
sahat, joita käytämme: selkäsaha apusahauksissa ja lehtisaha kuvion
sahaamisessa. Muistuttelen myös kuinka työ kiinnitetään mahdollisimman hyvin
höyläpenkkiin.
Ohjeet annan koko luokalle samalla näyttäen mallityöhön kuinka
toimitaan. Tarkkailen kuinka oppilaat ottavat ohjeen vastaan ja näyttääkö
siltä, että he ovat ymmärtäneet. Tarvittaessa kertaan vielä asian pienemmälle
ryhmälle. Minulla on ohjeet myös kirjallisesti ja kuvallisesti esillä (esim.
tabletilla), josta oppilas voi tarkastaa työvaiheita.
Esitettä oppilaat työstävät joko työn ohessa tai lopuksi. Työvaiheista
otetaan kuvia esitteeseen liitettäväksi.
4. kerta Reunojen hiominen
ja reikien poraus loimirautalankoja varten.
Tunnin alussa käymme yhdessä läpi porauksen ja
turvallisuusohjeet pylväsporakoneen käyttöön.
Poraus:
-
Merkitse n. 1cm:n päähän vanerin reunasta
lyijykynällä reikien paikkoja. Reikien välit ovat tasaiset 4-5cm:n välein.
Huomioi, että reikiä on parillinen määrä.
-
Mieti minkä kokoisella terällä reiät tehdään.
Poraaminen tapahtuu opettajan valvonnassa pareittain tai pienessä ryhmässä.
Muista suojalasit!
-
Viimeistele reiät hiomalla
5. kerta työn maalaus
Tunnin alussa ohjaan maalauksen suojausohjeet sekä katsomme
käytettävissä olevat maalit, niiden mahdolliset sekoittamiset sekä pensselit
Maalaus:
·
Piirrä lyijykynällä suunnittelemasi kuviointi
tarjottimen kanteen
·
Muista vaatteiden ja käsien suojaus
·
Maalaa huolellisesti ja muista käyttää sopivan
kokoisia pensseleitä eri kohtiin.
·
Muista jälkien siivous ja pensseleiden huolellinen
pesu
·
Kun työ kuivuu, tee esitettä.
6. kerta Loimet
·
Kokeile minkä kokoisia rautalankoja tarvitset ja
katko niitä sopiva määrä sivuleikkureilla.
·
Yksi rautalanka pujotetaan molemmista päistään
vierekkäisiin reikiin, niin, että keskikohta langasta jää tarjottimen alle.
·
Muotoile rautalankojen päät pihdeillä suunnitellulla
tavalla (tai muuta suunnitelmaa)
7. kerta Punonta
·
Pujota helmiä ohueen metallilankaan (tai muuhun
punokseen)
·
Kiinnitä metallilanka kierittämällä yhteen paksuun
rautalankaan ja puno lankaa tarjottimen ympäri joka toisen paksun rautalangan
takaa ja joka toisen edestä. Kun pääset alkuloimeen, kierrä lanka sen ympäri ja
lähde punomaan toiseen suuntaan. päästä helmiä sopivin välein punonnan sekaan.
8. kerta viimeistely
Työn viimeistely ja esitteen viimeistely.
Itsearviointi
·
oppilaat arvioivat omaa työskentelyään, työn
mielekkyyttä, sen etenemistä, vaikeustasoa ja lopputulosta
·
Missä onnistuin? Mitä olisi ehkä voinut tehdä
toisin? Mikä oli helppoa ja mikä vaikeaa?
Itse pyrin arvioimaan oppilaiden työskentelyä koko jakson ajan
tavoitteiden mukaisesti. En halua arvioida pelkkää lopputulosta vaan tuntien
työskentelyä.
Pohdintaa
Suunnittelin työn 5-luokkalaisille. Heillä on jo kokemusta
käsiöistä ja monet tekniikat tuttuja. Kaarevan muodon sahaaminen lehtisahalla
on haastavampaa ja kuviosta riippuen voi olla jonkin verran raskastakin.
Rautalanka on suuressa roolissa tässä työssä ja niiden taivuttelu antaa
esteettisesti mahdollisuuksia muokata omaa työtään. Paksun rautalangan
taivuttelu on aika raskasta, joten ehkä tulisi miettiä pitäisikö käyttää hieman
ohuempaa rautalankaa. Myös työhanskat voivat olla käytännölliset, jotta kädet
eivät ole ihan naarmuilla.
Otan esitteen teon ”sivutyöksi” tarjottimelle. Sen työstäminen
antaa mahdollisuuden levähtää sahaamisen ja rautalangan taivuttelun välillä.
Uskon, että esitteen myötä työstä tulee vielä enemmän omanlainen. Työskentely
voidaan liittää myös äidinkielen opintoihin. Muuten tämän työn integrointia voi
ajatella kuvaamataitoon tai matematiikkaan.
Eriyttää voi tarjottimen muodossa, koossa ja maalauksessa.
Opettajan rooli tässä on tärkeä. Oppilaat voivat muuten tehdä liian suuritöisen
työn tai vastaavasti ”mennä riman alta”.
Haastavinta tässä työssä oli ensinnäkin saada idea. Minulle
tehtävänanto ei ollut aluksi selvä, joten jumituin jotenkin kapeampaan
ajattelumalliin. Lopulta marraskuun lähipäivien jälkeen lauantai-illalla
mieleeni yhtäkkiä pälkähti tämä tarjotin. Siinä se sitten oli kerralla
ajatuksena ja perussuunnitelma pysyi tammikuuhun asti, jolloin palasin
töihin ja minulla oli mahdollista valmistaa itse tuote.
Haastavaa oli myös miettiä ajankäyttöä. Itse en ole koskaan
opettanut käsitöitä, joten en osannut yhtään ajatella kuinka kauan oppilailta
menisi jonkin vaiheen työstämiseen. Oppilaat etenevät työssä yksilöllisesti,
mutta jonkinlaisen keskiarvoajan arvioiminen oli todella hankalaa. Ehkäpä minun
työni ei edes veisi 16 oppituntia, en tiedä?
Itse työn suunnittelin ensin eri muotoiseksi, mutta teknisen työn luokasta löytyi ylimääräinen vanerinpala, jonka otin käyttöön ja siihen mahtui tuon muotoinen pohja. Lopputuloksessa huomasin, että punokset tuli tehtyä liian tiukkaan, joten reuna kallistuu sisäänpäin. Helmikaupasta ei löytynyt oransseja helmiä, joten helmien väri jää nyt hieman oman mielikuvituksen varaan. Itse työskentely sujui yllättävän kivasti ja sahaus onnistui yllättävän hyvin vaikka pieniä epätoivon hetkiä koinkin...
Työskentely oli mielenkiintoista, koska omat käsityötaidot ovat omasta mielestä melko heikot. Tämä tietysti hieman rajoitti omaa ideointia, kun täytyi miettiä, että mitä sitä sitten oikeasti saa tehtyä. Mutta toisaalta tässä sain hyvän tunteen siitä, miltä oppilaastakin varmasti välillä tuntuu, kun ei ole ihan varma, miten joku asia tehdään ja kun kaikki ei näytäkään siltä, miltä se idea mielessä näytti.
Hienoa oli huomata, että kylläpä sitä vaan osasi tehdä
kaikenlaista kunhan vaan ryhtyi hommaan. Ja työlleni keksittiin opettajahuoneessa heti
käyttötarkoituksiakin: hedelmäkori, koirankuppiteline, kukkalautanen,
rullalauta… ;)
